ILO!LUMI ILO!LUMI

Näin teet lumiveistoksen

Lumenveistoa voivat harrastaa kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tarvitaan vain lunta ja iloista mieltä!


Lumenveisto voi nopeasti ajateltuna kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mutta se on yllättävänkin helppoa. Siksi tätä hauskaa puuhaa kannattaa kokeilla jokaisen, vaikka ei itseään kovin luovana pitäisikään. Oikea asenne ja ilo tekemiseen vievät jo pitkälle niin yksin kuin yhdessäkin. Samalla saa liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa.

Vaihe 1: suunnitelma

Kuten sanonta kuuluu, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – niin myös lumenveistossa. Huolelliset suunnitelmat ovat erityisen hyödyllisiä silloin, kun veistosta on tekemässä useampi ihminen.

Suunnitelma lumiveistoksesta kannattaa piirtää paperille ja merkitä siihen myös mittasuhteet mukaan. Veistoksesta voi tehdä halutessaan myös pienoismallin esimerkiksi muovailuvahasta tai styroksista, tämä auttaa hahmottamaan teosta kolmiulotteisesti.

Oma tai ystävän piha on hyvä paikka aloittaa veistoharrastus.

Myös paikka lumiveistokselle kannattaa suunnitella hyvin. Ihan missä tahansa ei kannata veistää, vaan on hyvä ottaa huomioon ympäristö. Veistos ei saa esimerkiksi tukkia liikkumisväyliä tai olla näköesteenä.

Pihaa vartioimaan voi veistää vaikkapa lumikoiran, kuten lumenveistäjä Veijo Oinonen on tehnyt. Hyvin suunniteltu paikka veistokselle tuo sen parhaat puolet esiin.

Vaihe 2: lumimuotin tekeminen

Seuraavaksi tarvitaan lumimuotti, jonka avulla tehdään lumiaihio. Ammattimaisissa ja suurissa lumiveistosprojekteissa käytössä ovat yleensä filmivanerilevyistä tai metallilevyistä kootut kehikot, jotka lumen kokoamista varten kiinnitetään toisiinsa pulteilla ja liinoilla.

Pienempien lumiaihioiden tekemiseen käyvät esimerkiksi jyhkeät, pohjattomat ja kannettomat pahvilaatikot, joita voi myös yhdistää toisiinsa. (Katso tähän mallia YLEn uutispätkästä.)

Pahvilaatikon lisäksi kotoa löytyvistä muovilaatikoista, ämpäreistä ja saaveista saa käteviä muotteja. Muotin voi myös kääräistä paksusta muovimatosta tai muusta taipuisasta materiaalista, jotka voi tukea ulkopuolelta sidontaliinoilla.   

Muottia ei välttämättä tarvita. Kinoskin käy – ainakin harjoitteluun.

Lumiveistoksen voi tehdä myös lumiauran kasaamaan tai itse kolattuun kinokseen, jossa lumi on tiivistynyt oman painonsa alla. Tässä tapauksessa lumi ei kuitenkaan ole veistämisen kannalta tasalaatuista ja auratun lumen seasta voi löytyä ikäviä yllätyksiä, kuten kiviä ja oksia.

Myös suojalumesta voi veistää tai muotoilla ilman muottia, koska se on valmiiksi pakkaslunta tiiviimmässä muodossa. Sään on tosin suosittava tekijää eli lämmön täytyy kivuta hieman nollan yläpuolelle. Hyvä on myös huomioida tulevaa säätä, etteivät kelit lämpene liiaksi ja teos pääse sulamaan.

Lumenveistoon ihanteelliset olot ovat pienet pakkaset, sillä silloin lumen työstäminen onnistuu helpointen.

Vaihe 3: lumiaihion tekeminen

Varoitus: tässä vaiheessa tulee helposti hiki pakkasessakin!

Muotin kokoamisen jälkeen on aika napata lumikola ja -lapio, ja muotin täyttö voi alkaa. Lumi voi olla suojalunta tai pakkaslunta, mutta tärkeintä on, että se on puhdasta.

Muotin täyttyessä lunta tulee polkea tai muulla tavoin tiivistää noin 20 sentin lumikerroksen välein.

Ison muotin sisällä lumi poljetaan jaloilla tasaiseksi ja tiiviiksi massaksi.

Polkeminen rikkoo lumihiutaleiden rakenteen ja saa ne tarttumaan toisiinsa ja painumaan tiiviiksi. Lumi tiivistyy myös oman painonsa alla, mutta polkemalla tätä prosessia nopeutetaan ja tehostetaan.

Mahdollisimman tiiviiksi poljettu lumi pysyy veistäessä hyvin kasassa.

Pienehkössä muotissa lunta ei kovin hyvin mahdu tallomaan jaloilla, joten lumen rakennetta kannattaa hieman rikkoa lapiolla ennen lumen lapioimista muottiin ja painella lunta käsin tai muulla tavoin tiiviiksi.

Polkemisen jälkeen muotti puretaan. Isommista muoteista seinät otetaan varovasti pois lumen ympäriltä. Pienempi pahvinen tai muovinen muotti liu’utetaan pois lumiaihion päältä. Napakat kopautukset muottiin auttavat sitä irtoamaan paremmin.

Pienempiä aihioita voi myös kasata päällekkäin ja yhdistää yhdeksi isommaksi aihioksi tasoittamalla saumakohdat.

Ja näin aihio on valmis! Aivan heti veistoa ei kannata aloittaa, vaan on hyvä odotella seuraavaan päivään, jotta aihio kovettuu. Parhaimmillaan veistämistä varten aihio on parin päivän kovettumisen jälkeen. Pakkassää edistää kovettumista.

Valmis lumiaihio Megrin Matkailun maisemissa Ilomantsissa.

Vaihe 4: veistäminen

Lumiteokselle kannattaa piirtää terävällä esineellä tai esimerkiksi spraymaalilla muotoa aihioon ja veistää ensin karkea muoto lapion ja sahan avulla.

Pienemmissä teoksissa on hyvä käyttää pienempiä välineitä, vaikkapa puutarhalapiota.

Veistoksen hahmottuessa siirrytään aina vain tarkempiin muotoihin ja yksityiskohtiin.

Muotoilutyökaluksi käy lähes mikä tahansa väline, jolla lumeen saa tehtyä haluttua jälkeä. Näitä voivat olla erilaiset sahat, taltat, muurarin- tai puutarhurinlapiot, ruuvimeisselit tai vaikkapa keittiöveitset ja lusikat. Lisäksi esimerkiksi kanaverkolla on kätevä hioa lunta tasaisemmaksi.  

Veistosta kannattaa välillä tarkkailla myös kauempaa ja eri perspektiiveistä, että kokonaisuus hahmottuu.

Lumiveistosta voi halutessaan koristella esimerkiksi jäästä tehdyillä koristeilla ja muilla luonnonmateriaaleilla, kuten kivillä ja oksilla.

Pakkasella myös veden- ja lumenseoksella voi tehdä lisää muotoja pintaa, joka myös lisää veistoksen kestävyyttä. Tässä hyvä apu on kastelukannu ja ehdottomasti kumikäsineet, etteivät sormet palellu.

Lumenveistoon sopivat monenlaiset työkalut, kuten lapiot ja verkoista tehdyt tasoittimet.

Muita vinkkejä

Lunta veistellessä vaatteet kastuvat etenkin lähellä nollakelejä, ja pakkasella kylmä tarttuu helposti luihin ja ytimiin. Lumenveiston tuoksinassa kannattaakin muistaa pitää taukoja sekä kuivatella ja lämmitellä. Nauttia voi vaikkapa kupillisen kuumaa mehua!

Iloa lumiveistoksesta halutaan usein jakaa ystäville ja perheenjäsenille kuvien avulla. Saattaapa lumiveistoksille olla omia kuvakilpailujakin! Hyvä vinkki yksityiskohtien esiintuomiseen on kuvata valmis lumiveistos mahdollisuuksien mukaan pimeällä ja hyvin valaistuna.

Veijo Oinosen veistämä lumijänis suorastaan pomppaa ulos kuvasta hyvin valaistuna ja tummaa taustaa vasten kuvattuna.

Harmillisesti lumiveistokset eivät täällä Suomen säissä kestä ikuisesti. Suuremmat lumiveistokset kannattaakin purkaa pois kelien lämmetessä, etteivät ne romahda esimerkiksi leikkivien lasten päälle.

Nyt on ohjeet ja vinkit hallussa eli eikun veistämään!


Kiitokset avusta ohjeiden laadinnassa Veijo Oinoselle, lumenveiston kahdeksankertaiselle SM-mitalistille.

Muut käytetyt lähteet:

Maria Huhmarniemi, Timo Jokela ja Susanna Vuorjoki. “Talven taito: Ohjeita lumi-ja jääveistoon” (2003).

Suomen Latu: Lumenveisto

Share Post :